Klamilalaisten matkan varrelta

Klamilalaisten matkan varrelta

Perinteisen sukujulkaisun artikkelit keskittyvät 1900-lukuun. Kerromme muun muassa, minkälaista oli lapsuus sota-ajan Klamilassa ja minkälaiseksi se oli muuttunut tultaessa 1980-luvulle – vai oliko kaikki muuttunut! Yksi artikkeleista kertoo Klamilan seudun esihistoriasta ja yksi Salpalinjan rakentamisesta. Myös amerikansiirtolaisista on sekä juttuja että kuvia. Kirjan viimeinen artikkeli käsittelee elämää tämän päivän Klamilassa. Lopussa on jälleen albumi, missä on runsaasti kirjaa varten lähetettyjä kuvia.
Kirja on julkaistu vuonna 2013.

Ote kirjan tekstistä - Säihkyvää muinaisuutta

Historiallisen ajan löytöjä
Virolahdella on runsaasti myös historiallisen ajan [noin 1250-1900] kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tällaisia kohteita listattiin koko pitäjästä yhteensä 72. Tässä on mukana vanhoja kylänpaikkoja, erilaisia muita pienempiä kohteita, Uudenkaupungin rauhan rajakivet ja tietysti lukuisia kivilouhoksia.Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä Virolahdelta oli jo ennen vuoden 2007 inventointia kuusitoista kohdetta, joista kaksi Klamilassa. Toinen niistä on tässä ”uuden ajan” luettelossa jälleen Harvajanvuori, jo esihistorian ajalta tuttu. Sielä oli vv. 1904-05 Venäjän ja Japanin välisen sodan aikana semafooritorni ja kasakoiden hirsinen vartiotupa. Tältä ajalta ei Harvajanvuorella kuitenkaan ole enää nähtävissä minkäänlaisia jäännöksiä (esihistoriallisen ajan hautaröykkiöt samalla alueella ovat kestäneet aikaa vähän paremmin...).

Toinen Klamilan kohde on melkein kylän keskustassa oleva Yrjönharjun kiviaita. Se sijaitsee Klamilan kirkosta parisataa metriä etelään, entisen muuntajan lähellä, muinaisen pellon reunassa. Aitaa pidetään entiseen Klamilan kylätonttiin (-alueeseen) kuuluvana historiallisena rakenteena. Tunnen itse jonkin verran Suur-Klamin eli tila n:ro 2:n historiaa ja oletan nykyisen turan pohjoispuolisen pelto- ja harjualueen olevan kylän vanhinta viljeltyä aluetta – muinaispeltoa. Sitä on vähä vähältä raivattu laajemmaksi. Harjanteen reunaa kulkeva polku metsän läpi aina Vanhatielle asti tarjoaa hienon kävelykokemuksen. Tämän kirjoittajalla on mainittuun kiviaitaan liittyvää perimätietoa, pieni sukumuistelma. Kun isovanhempani muuttivat 1907 Jokniemen Kustulta Yrjönharjun polkua pitkin uuteen kotiinsa Uutelaan, Josefiinalla oli mukana rautapadassa valmiiksi keitetty puuro. Silloin kolmevuotias äitini Martta Klami pysähtyi kiviaidan kohdalla ja ryhtyi vaatimaan: ”eikö nyt jo syödä!” Hän luuli perheen olevan retkellä…

 

 

 

Takaisin puotiin

Jätä kommentti