Klamilassa kuhisee vol. 9

Klamilassa kuhisee vol. 9

Hiihtoa ja luistelua. Unelmia. Se on talvi nyt.

Vuosi vaihtui (onneksi) ja uudet kujeet. Vuoden vaihtuessa on aina sellainen ”taika”, että tuntuu, että uusi sivu kääntyisi elämässä ja kaikki alkaa puhtaalta pöydältä. Ilmassa on jännitystä, kokonainen uusi vuosi täynnä uusia mahdollisuuksia ja uusia ideoita. Uusi vuosi, uusi minä.

Talven selkä on taitettu. Lumimyräkkä Toini jylläsi muutaman päivän ja kinosten takaa pikkuhiljaa esiin nousee pieni ja sisukas Klamila. Kuten aina. Maisema on luminen ja valkoinen. Traktorit tekevät töitä, että tiet saadaan puhtaaksi, kolat ja lumilapiot heiluvat. Se on talvi nyt. Ja voi harrastaa talvilajeja.

Lue lisääKlamilassa kuhisee vol. 9

Kauppalaskun tarina

Kauppalaskun tarina

Tehän tiedätte tämän, joskus kodin paperipinoista tai kirjahyllyn kirjojen takaa hypähtää esiin vanha muistiinpano, piirros tai muu kaukaisen menneisyyden paperinpalanen. Eikä sillä ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa, mietitte vaan, heittäisikö sen jo roskikseen vai antaisiko vieläkin jäädä, jälkipolvien kiusaksi. – Tänään eteeni hypähti laatikosta rautakaupan vanha, kellastunut lasku.

Lue lisääKauppalaskun tarina

Klamilassa kuhisee vol. 8

KLAMILASSA KUHISEE vol. 8

 

Kevät toi, kevät toi koronan,

kevät toi, kevät toi vessapaperin,

kevät toi, kevät toi Klamilaan käsidesin

ja rannoille lenkkeilijät.

 

Kevät saapui ja kaikkien yllätykseksi (ja huoleksi) Korona. Tähän saakka Korona on meilläpäin tunnettu hauskana pelinä. Serkku-Mikan kanssa sitä on pelattu heidän takaterassilla useaan otteeseen. Sen pelin voi nikkaroida helpoin ohjein itselleen vaikka karanteenin aikana. Nyt Koronalla on paha kaiku. Koronavirus, joka jyllää nyt joka puolella maailmaa ja sen vakavuus on otettu huomioon Klamilassakin. Ja vaikutukset, ne näkyvät.

Lue lisääKlamilassa kuhisee vol. 8

Klamilassa kuhisee vol.7

Klamilassa kuhisee vol. 7

Talkoolaisten kylä ja keltaiset kehykset

Minulla on ollut sellainen itsetutkiskelun vuosi meneillään. Millainen ihminen olen ja miksi?  Sen olen nyt kuitenkin todennut, että olen talkoohenkinen ihminen. Ja vaikka kuinka monta kymmentä kertaa olen tapahtumien ja talkoiden jälkeen uupuneena kotisohvalle istunut ja huokaissut, että: ”never again”, niin ei aikaakaan, kun on taas joku projekti menossa, talkoovoimin tietenkin. Miksi?

Olen asiaa pohdiskellut usein. Kuulen usein itseni ja muidenkin sanovan minulle ”pitäisi oppia sanomaan ei”, kun kalenteri täyttyy uhkaavasti eri kissanristiäisistä ja kesäkauden ja syyshämyjen avajaisista. Nyt kuitenkin tänä itsetutkiskelun vuonna olen huomannut, että talkootyö on sellainen, mihin vastaan yleensä:  ”Miksikäs ei”. Se kuuluu klamilalaisuuteen. Se virtaa meidän verissä.

Lue lisääKlamilassa kuhisee vol.7

Kesän loppu

Kesän loppu

Se oli ollut väjäämättä tulossa jo jonkin aikaa. Ennusmerkit olivat tutut ja selkeät.Varhaisimmat muuttolinnut – niin oikeat linnut kuin mökkiläisetkin – olivat kadonneet maisemasta jo jonkin aikaa aikaa sitten. Omenapuissa tirskahteli enää onnistuneen tiaispesinnän parvi, ja vanha varis lehahti silloin tällöin nurmikon yli tutkimaan olisiko jossakin saatavilla pihapiiriin unohtuneita herkkupaloja. Alkukesän äänimaailman täyttynyt viserrys ja piipityskuoro oli loppunut jo juhannuksen jälkeen, mutta nyt olivat hävinneet myös lintujen sydänkesän seurusteluäänet. Ensin oli lähtenyt huikeissa korkeuksissa leijaileva ja tirskahteleva pääskysparvi, ja sitten vähitellen muut pesimään tulleet kesänviettäjät. Puutarhassa kukkivat vielä loppukesän kaunottaret, mutta oli niin kovin hiljaista.

Lue lisääKesän loppu

Talitintti maaliskuussa…

Talitintti maaliskuussa…

”Tityy”, sanoo talitiainen tammen oksalla, ”tityy, tityy, tityy”. Tiaiskieltä osaamattomille voin suomentaa: ”Tulepas rouvaseni, on aika aloittaa pesintä.” Täällä maallakin täytyy tiaisherran ottaa huomioon nykyajan äänimaailma. Maantiellä pörisee viikonloppua viettämään menossa olevien kaupunkilaisten virta, joten viisainta käyttää typistettyä kaupunkislangia. Eihän se rouva ruokalaudalla touhutessaan muuten huomaa, että täällä on pihan tyylikkäin keltatakki häntä pöntön vieressä odottelemassa. Kun lyhentää maalaisen titityyn yhdellä tavulla, on paremmat mahdollisuudet tulla kuulluksi autojen hyrinästä huolimatta. ”Tityy.”

Lue lisääTalitintti maaliskuussa…

Minä ja mielikuvitukseni

Minä ja mielikuvitukseni

Viime viikot on uutisotsikoissa näillä seuduilla ollut J.Karjalaisen uusin kappale ”Terve, Sirkka Lautamies”. Kappale on kaunis kertomus, joka tuo esiin erään Sirkka Lautamiehen kasviston, joka on kerätty Pyterlahdella, Virolahdella vuonna 1925. Se mikä tarinasta teki minulle läheisen, ei ole itse kappale, eikä se, että Virolahti mainittu, vaan sen kappaleen synty.

Lue lisääMinä ja mielikuvitukseni

Isäni – tavallinen suomalainen elämänkerta

Tuovi Sivonen

Isäni – tavallinen suomalainen elämäkerta

Synnyit tsaarinajan Suomeen. Kotikylässäsi Klamilassa asukkaiden leipä oli ollut vuosisatoja sekä maan että meren antia, joten nälkä ei kolkutellut ovia niin tiuhaan kuin sisämaassa. Kylän läpi kulki Suuri Rantatie Helsingistä Viipuriin ja Pietariin. Tie oli aikanaan tuonut tullessaan tuhoavia sotia kulkutauteineen, mutta nyt oli rauhaa jatkunut kohta sata vuotta, ja nyt tiellä kuljetettiin polttopuita ja graniittia Pietariin. Elämä kukoisti, ja monet olivat päässeet vaurastumaankin. Niin myös sinun isäsi.

Lue lisääIsäni – tavallinen suomalainen elämänkerta

Hieman nimihistoriaa

Tuovi Sivonen

Hieman nimihistoriaa

Klamin suvun alkukoti on Klamila. Veroluettelojen ja kirkonkirjojen avulla on syntynyt kuva kahdesta tilasta, Suur-Klamista ja Vähä-Klamista nykyisen Sydänkylään menevän tien alkupäässä Jokniemen tuntumassa. Asiakirjojen avulla syntyneet nimiluettelot eivät paljon kerro niistä ihmisistä, jotka näillä tiloilla asuivat. Toki veroluetteloista näkyy, milloin eletään hyvinvoinnin aikoja ja milloin taas asukkaat köyhtyvät niin, että tilat menettävät veronmaksukykynsä. Termi autio (öde) kertoo, että veronkantaja on turhaan yrittänyt periä saataviaan kyseiseltä tilalta, ja termi aivan autio (alldeles öde) kertoo, että sota tai nälkävuodet ovat tuhonneet tilan asukkaineen jokseenkin täysin. Käräjäpöytäkirjat tosin antavat joskus välähdyksen ihmisten arkeen, sillä riitajuttuja riitti sen ajan käräjillä, vaikka rikoksia ei olisikaan tehty.

Lue lisääHieman nimihistoriaa