Kesän loppu

Kesän loppu

Se oli ollut väjäämättä tulossa jo jonkin aikaa. Ennusmerkit olivat tutut ja selkeät.Varhaisimmat muuttolinnut – niin oikeat linnut kuin mökkiläisetkin – olivat kadonneet maisemasta jo jonkin aikaa aikaa sitten. Omenapuissa tirskahteli enää onnistuneen tiaispesinnän parvi, ja vanha varis lehahti silloin tällöin nurmikon yli tutkimaan olisiko jossakin saatavilla pihapiiriin unohtuneita herkkupaloja. Alkukesän äänimaailman täyttynyt viserrys ja piipityskuoro oli loppunut jo juhannuksen jälkeen, mutta nyt olivat hävinneet myös lintujen sydänkesän seurusteluäänet. Ensin oli lähtenyt huikeissa korkeuksissa leijaileva ja tirskahteleva pääskysparvi, ja sitten vähitellen muut pesimään tulleet kesänviettäjät. Puutarhassa kukkivat vielä loppukesän kaunottaret, mutta oli niin kovin hiljaista.

Lue lisääKesän loppu

Talitintti maaliskuussa…

Talitintti maaliskuussa…

”Tityy”, sanoo talitiainen tammen oksalla, ”tityy, tityy, tityy”. Tiaiskieltä osaamattomille voin suomentaa: ”Tulepas rouvaseni, on aika aloittaa pesintä.” Täällä maallakin täytyy tiaisherran ottaa huomioon nykyajan äänimaailma. Maantiellä pörisee viikonloppua viettämään menossa olevien kaupunkilaisten virta, joten viisainta käyttää typistettyä kaupunkislangia. Eihän se rouva ruokalaudalla touhutessaan muuten huomaa, että täällä on pihan tyylikkäin keltatakki häntä pöntön vieressä odottelemassa. Kun lyhentää maalaisen titityyn yhdellä tavulla, on paremmat mahdollisuudet tulla kuulluksi autojen hyrinästä huolimatta. ”Tityy.”

Lue lisääTalitintti maaliskuussa…

Isäni – tavallinen suomalainen elämänkerta

Tuovi Sivonen

Isäni – tavallinen suomalainen elämäkerta

Synnyit tsaarinajan Suomeen. Kotikylässäsi Klamilassa asukkaiden leipä oli ollut vuosisatoja sekä maan että meren antia, joten nälkä ei kolkutellut ovia niin tiuhaan kuin sisämaassa. Kylän läpi kulki Suuri Rantatie Helsingistä Viipuriin ja Pietariin. Tie oli aikanaan tuonut tullessaan tuhoavia sotia kulkutauteineen, mutta nyt oli rauhaa jatkunut kohta sata vuotta, ja nyt tiellä kuljetettiin polttopuita ja graniittia Pietariin. Elämä kukoisti, ja monet olivat päässeet vaurastumaankin. Niin myös sinun isäsi.

Lue lisääIsäni – tavallinen suomalainen elämänkerta

Hieman nimihistoriaa

Tuovi Sivonen

Hieman nimihistoriaa

Klamin suvun alkukoti on Klamila. Veroluettelojen ja kirkonkirjojen avulla on syntynyt kuva kahdesta tilasta, Suur-Klamista ja Vähä-Klamista nykyisen Sydänkylään menevän tien alkupäässä Jokniemen tuntumassa. Asiakirjojen avulla syntyneet nimiluettelot eivät paljon kerro niistä ihmisistä, jotka näillä tiloilla asuivat. Toki veroluetteloista näkyy, milloin eletään hyvinvoinnin aikoja ja milloin taas asukkaat köyhtyvät niin, että tilat menettävät veronmaksukykynsä. Termi autio (öde) kertoo, että veronkantaja on turhaan yrittänyt periä saataviaan kyseiseltä tilalta, ja termi aivan autio (alldeles öde) kertoo, että sota tai nälkävuodet ovat tuhonneet tilan asukkaineen jokseenkin täysin. Käräjäpöytäkirjat tosin antavat joskus välähdyksen ihmisten arkeen, sillä riitajuttuja riitti sen ajan käräjillä, vaikka rikoksia ei olisikaan tehty.

Lue lisääHieman nimihistoriaa

Puheenjohtaja pakinoi

Tuovi Sivonen pieni

Tuovi Sivonen 

Puheenjohtaja pakinoi
(summary in English can be found from the end of the story)

Alussa olivat Evald Klamin 1920-luvun lopulta alkaen kokoamat sukukaaviot. Vajaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin Julius Klami päätti kutsua Veli A. Klamin HOK:n suurravintolaan Helsinkiin, ja siellä – helsinkiläisten Hehtaari-Hokkina tunteman ravintolan seinien suojassa herrat päättivät saada aikaan sukuhistorian.

Lue lisääPuheenjohtaja pakinoi