Kauppalaskun tarina

Kauppalaskun tarina

Tehän tiedätte tämän, joskus kodin paperipinoista tai kirjahyllyn kirjojen takaa hypähtää esiin vanha muistiinpano, piirros tai muu kaukaisen menneisyyden paperinpalanen. Eikä sillä ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa, mietitte vaan, heittäisikö sen jo roskikseen vai antaisiko vieläkin jäädä, jälkipolvien kiusaksi. – Tänään eteeni hypähti laatikosta rautakaupan vanha, kellastunut lasku.

Se on tai oli näköjään osoitettu minulle, lähettäjänä osuuskauppa E-Kymenmaa, Kouvola. Laskun päiväyksenä on 28.11.1972, siis ajalta melkein viisikymmentä vuotta sitten. Myyjäksi on merkitty P. Koivula. Laskusta käy ilmi, että tavara oli jo noudettu Ol Vallista. Tämä tarkoittaa ilmeisesti Klamilan entistä E-osuuskauppaa, joka sijaitsi lähimain rantatien ja Kattilaisten tien risteyksessä. Lasku piti maksaa Haminaan, osoitteella “Ol Kymenmaa, Rauta”. Maksuehto on tuolloinkin ollut 14 päivää, yliajalta perittäisiin 12 prosentin korko. Tositteessa luetellaan seitsemän pankkia, niistä käsittääkseni yksikään ei ole, ei ainakaan entisessä muodossaan, olemassa: Pohjoismainen Yhdyspankki, Valkealan Sp, Kuusankosken Sp, Kouvolan Seud. Osuspankki, Sippolan Sp, Helsingin Osakepankki ja Suomen Työväen Sp. Ja onhan siinä vielä postisiirtonumerokin. – Maailma on muuttunut ratkaisevasti viidessäkymmenessä vuodessa, tosin nykyisin se muuttuu ratkaisevasti viidessä.

Laskun vastaanottajaksi on siis merkitty Jyrki Haikonen, Jurvalantie 3, as 17, Kerava. Muistan toki, asuimme silloin neljättä vuotta vielä melkein upouudessa kerrostalossa Keravalla – ihme ja kumma, tämähän on asumisjärjestyksessä vain kolme asuntoa sitten nykyinen omakotitalomme mukaan laskien. Emme ole olleet kovinkaan muuttavaisia. Tuolloin, 1972, meillä oli jo perhe koossa. Heti tässä suosittelenkin kaikille nykypäivän nuorille pareille jonkinmoista pikatahtisuutta mikäli ylipäätään aikovat lapsia hankkia. Meillä lapset syntyivät kahden vuoden välein, sittenpä homma oli hoidettu. Siitä eteenpäin elämä ei ollut yhtään epävarmaa, me vanhemmat tiesimme tasan tarkkaan, minkälainen vastuu ja minkälaiset suoritusvelvoitteet olivat edessä tuleviksi vuosikymmeniksi. (Tilanne jatkuu yhä…). – Maailman epävarmuus nimetään nykyisin lastenhankinnan keskeiseksi esteeksi. Mutta epävarmaa on ollut aina ennenkin, “meidän aikanamme” esimerkiksi 1973 ydinaseen käyttö oli Välimeren eteläpuolella jom kippur –sodassa lähellä.

No niin, takaisin laskuun, mitä oli ostettu eli mikä on tämä paperi, joka ponnahtaa esiin ja tuo muistoja vielä puolen vuosisadan jälkeen? Eipä se ole ollut kovin ihmeellinen ostos, tarpeellinen kuitenkin. On ostettu ja on toimitettu ja ilmeisesti sitten maksettukin yksi kpl Kastor sivuliitäntäputki, hintaan 25,00 markkaa. Rahtia on peritty 6,74 markkaa. Tämä kaikki yhteensä 31,74 markkaa. – Halvalla menee, sanoisi nykyinen huutokaupanpitäjä, mutta niillä 1972 palkoilla tuokin raha oli arvossaan.

Muistelen tarkemmin ostoksen kohdetta ja sehän oli se meidän vanha saunamme Klamilassa isoisä Eerikin ja isoäiti Josefiinan entisessä talossa. Olimme tuossa vaiheessa joutuneet ostamaan saunaan lyhyessä ajassa jo toisen kiukaan. Ensimmäinen hankinta meni pahasti pieleen, olin valinnut legendaarisen, kalliin Aitokiukaan, mutta kolmesta vaihtoehdosta pienimmän, eikä sen löyly ollenkaan riittänyt isossa tilassa. Eli tämä laskun Kastorin liitäntäputki hankittiin taas uuteen kiukaaseen, nyt tasosta tinkien kestolämmitteiseen. Joku kävi sitten ostamassa meiltä halvalla sen purkamani “käytetyn” kiukaan. Uuden auton hinta putoaa heti kun se tuodaan kaupasta ulos, mutta niin muuten putoaa uuden kiukaankin hinta. Tämä yksilö saattaa Aitokiukaana yhä olla käytössä jossakin Klamilan seudulla, terveiset sille.

Joku opetus tähänkin kertomukseen varmaan liittyy. Pistän Kymenmaan kauppakonsernin laskun nro 038066 talteen.

Jyrki Haikonen

Jätä kommentti