Klamilassa kuhisee vol.7

Klamilassa kuhisee vol. 7

Talkoolaisten kylä ja keltaiset kehykset

Minulla on ollut sellainen itsetutkiskelun vuosi meneillään. Millainen ihminen olen ja miksi?  Sen olen nyt kuitenkin todennut, että olen talkoohenkinen ihminen. Ja vaikka kuinka monta kymmentä kertaa olen tapahtumien ja talkoiden jälkeen uupuneena kotisohvalle istunut ja huokaissut, että: ”never again”, niin ei aikaakaan, kun on taas joku projekti menossa, talkoovoimin tietenkin. Miksi?

Olen asiaa pohdiskellut usein. Kuulen usein itseni ja muidenkin sanovan minulle ”pitäisi oppia sanomaan ei”, kun kalenteri täyttyy uhkaavasti eri kissanristiäisistä ja kesäkauden ja syyshämyjen avajaisista. Nyt kuitenkin tänä itsetutkiskelun vuonna olen huomannut, että talkootyö on sellainen, mihin vastaan yleensä:  ”Miksikäs ei”. Se kuuluu klamilalaisuuteen. Se virtaa meidän verissä.

Olin tänä vuonna vuosien jälkeen Silakkamarkkinoiden kahvituksessa, talkoilemassa of koos. Kaikki oli taas viimeisen päälle hiottu ja homma toimi kuin vettä vaan. Positiivinen vire jatkui koko päivän.

Aamulla sinne mennessäni huomasin, että Kalasataman aallonmurtajalle on ilmestynyt isot, keltaiset kehykset. Ajattelin innostuneena, että: ”Wau! Klamila maailmankartalle”. Kahvituksessa ollessani puhe kääntyi kyläläisten kanssa tuohon keltaiseen kehykseen. Minusta se on hieno juttu. Hiljainen ja rauhallinen pikkukylä keskellä suomen jylhiä metsiä, Itämeren rannalla, ja keltaiset kehykset. Kylän mies ihmetteli innostustani. Hän oli itse ollut pystyttämässä sitä. Jutellessamme selvisi, että hänellä ei ollut hajuakaan, että mikä kehysten idea oikein oli. Hän oli vaan tehnyt työtä käskettyä. Eli hänelle oli kerrottu, että tulee sen ja sen kokoiset keltaiset kehykset ja ne pitäisi pystyttää paikkaan X. Mies oli sitten muiden kanssa tehnyt työtä käskettyä ja nyt kehykset olivat pystyssä. Siellä ne nyt nököttävät aallonmurtajan päässä. Huomasin jutellessani, että kylän miehellä ei kuitenkaan ollut hajuakaan, mitkä ne keltaiset kehykset itseasiassa ovat. Saattoivat hänestä jopa olla hölmöt. Eli hän oli pystyttänyt ne, vaikka ei ole mitään ideaa, miksi. Tämä kulminoi talkootyön idean. Tehdään kun pyydetään, vaikka ei ole hajua, että miksi. Heihin voi luottaa.

Tottakai kaivoin Instagramin esiin ja etsin sieltä #natgeo #natgeoyellowframes ja näytin miehelle kuvat ja kerroin National Geographicin kehysten idean. Eli kehyksiä sijoitetaan eri puolille maailmaa, hienoille paikoille, historiallisille paikoille ja ihmiset menevät ottamaan kuvia häshtäg sitä ja häshtäg tätä. Nämä kehykset ovat vasta toiset keltaiset kehykset Suomessa, ja se on sijoitettu Klamilaan. #klamilamaailmankartalle. Kylän mies kuunteli tarinointiani silmät pyöreänä, ymmärtämättä instagramista ja häshtägeistä mitään. Ja maanläheisenä henkilönä kuvien ottaminen nettiin, jakaa julkisesti, on hänelle varmasti vieras käsite. Mutta ei hänen varmaan tarvitsekaan ymmärtää, eikä hän varmaan haluakaan. Hän kuitenkin oli yksi niistä, jotka tekivät käytännön työn ja pystytti ne. Ja nyt meillä, ketkä taas kuvailee ja seuraa maailmaan häshtägien avulla, on mahdollisuus siihen. Itse en osaisi tuollaisia kehyksiä pystyttää, mutta kuvat osaan ottaa. Jokaisella on oma vahvuus.

Klamilan vireys, tapahtumat ja yhteisöllisyys juontaa kaikki siitä, että siellä on aina ollut erityinen talkoohenki. Joku keksii idean, ja sitä sitten yhdessä suunnitellaan ja tehdään. Kukaan ei nupise eikä valita. Ei, vaan kyse on talkoista. Yhdessä olosta ja yhteisen hyvän tekemisestä. Kylän kehittämisestä. Se käsinkosketeltava jännitys päivää ennen tapahtumaa, kun viimeistellään tapahtumapaikkaa. Tyytyväisyys, kun joku projekti tai tapahtuma on valmis ja onnistunut. Kertaakaan Klamilalaisissa talkoissa ei ole tullut tunnetta, että joku asia on hoitamatta, koska voit luottaa siihen, että jos joku lupaa tehdä, se on myös tehtynä. Miten monta tapahtumaa saatu rakennettua, kyläyhteisön viihtyvyyttä parannettua, talkoovoimin. Kaikkea ei saa rahalla.

Se mikä on huomioitavaa Klamilalaisessa talkootyössä, on selkeä työnjako ja se, että jokainen pitää sanansa. Tekee, minkä on luvannut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja kaikki osallistuu, jokainen omien taitojensa ja vahvuuksiensa mukaan. Jokaista työpanosta tarvitaan. Ja mukana on aina ripaus huumoria. On puuseppiä, metallimiehiä, kahvittajia, suunnittelijoita, traktorimiehiä. Kaikkea löytyy ja kukaan ei nosta itseään ”jalustalle”, vaan jokaisen työpanos on yhtä tärkeä. Tästä se yhteisöllisyys syntyy. ja paras tulos. Talkoilemalla opit myös tuntemaan ihmiset parhaiten.

Tänä itsetutkiskelun vuonna olen huomannut, että olen hirveästi työelämässä ja harrastuksissani yrittänyt ammentaa paljon juuri tästä klamilalaisesta talkootaidosta. Etsin ihmisistä heidän vahvuuksiaan ja yritän saada ihmiset huomaamaan, miten kivaa yhdessä tekeminen on. Yhteisöllisyyttä.

Minä en osaa leipoa, mokkapalat minun keittiössäni muuttuvat mokapaloiksi. Keittiötyöt eivät vaan ole minua varten. Olin koulussa erilainen. Yläasteella ainut, kuka ei ottanut kotitaloutta valinnaisaineeksi. Minulla oli musiikki, käsityöt ja kuvaamataito valinnaisina. Parikymppisenä vielä luulin, että valmiit suolakurkut kasvavat pensaassa. Ja että munia pitäisi keittää siten että 7 min/muna, eli jos keität 3 munaa = 21 minuutta. Käsityöt ovat keskinkertaisia, ohjeita en osaa tulkita ja kolmiohuivista tulee neliöhuiveja. Virkatusta pöytäliinasta tuleekin kori. Joten villasukkia arpajaispalkinnoksi tai lahjaksi minulta on turha odottaa. Mutta, minun vahvuuteni onkin paperin pyörittelyssä, suunnittelussa, markkinoinnissa ja mainonnassa. Yhteishengen luomisessa. Kirjoittamisessa ja esiintymisessä. Koristeissa. Organisoinnissa. Eli nämä hommat hoituvat minulta vaikka vasemmalla kädellä. Se on minun vahvuus.

Jokainen osaa jotakin. Jos ei tee mitään, ei mitään tapahdukaan. Ja kaikkea ei saa rahalla.Ja tämän kaiken minut on saanut ymmärtämään juuri klamilalainen talkootyö. Ei muuta kun kohti seuraavia talkoita. Miksi ei?

Mikä on sinun superpower?

-Suvi

Ps. Haastan teidät kaikki kuvauttamaan itsenne keltaisissa kehyksissä. 🙂

Keltaiset kehykset

 

Silakkamarkkinat

Yksi kommentti artikkeliin ”Klamilassa kuhisee vol.7

  1. Erittäin hieno kirjoitelma nykypäivänä jolloin niin harva ihminen ajattelee, ja myös mielenkiintoisesti kertoo, missä ja miten ollaan menossa. 👍

Jätä kommentti