Klamilassa kuhisee vol.6

Klamilassa kuhisee vol.6

Se on taas kesä että heilahti. Klamila herännyt kukoistukseen. Kesä 2018. Varmaan paras kesä ikinä.

Kylää viime syksynä kuohutti tärkeä asia. Asia, josta jutun juurta riitti. Niin kylillä puhuttuna, kuin myös sosiaalisessa mediassa. Ai mikäkö asia?

No se, että..uskokaa tai älkää.. Klamilaan on tullut TÖYSSY (ne, ketkä eivät ymmärrä sanaa töyssy, niin se tarkoittaa samaa kuin koroke, hidaste. Siis liikennehidaste). Töyssy sijoitettiin Salenmäelle, Klamilan suoran päähän. Kyllä, eli kun saavutte Haminasta päin, hiljentäkää. Edessä on töyssy. Kun tulette Virojoelta, hidastakaa, koska edessä on töyssy.

Tämä töyssy sai aikaan aikamoisen kommenttivyöryn. Itse kutsun sitä nimellä ”Töyssygate”. Oma mielipiteeni on, että turvallisuus ennen kaikkea. Kuulostelin, niin mielipiteitä oli sen korkeudesta, rakentamistavasta, sijainnista, sen jopa sanottiin rikkovan auton, kun siitä ajaa yli. Töyssy oli paha. Ilkeä. Minua alkoi hieman jo pelottaa tämä töyssy. Sitten se valmistui ja minun oli aika ensimmäisen kerran ajaa sen yli. Hikikarpalot nousivat otsalle jo kirkonmäellä. Syke oli varmaan 150. ”Hajoaako auto”, ”Onko se liian korkea”, ”Mitä jos en näe sitä ja se hyökkää päälle”. Lähestyin, hiljensin, huokaisin syvään ja ajoin töyssyn yli. Selvisin. Ja auto ehjänä. Liikenne sujuu ja töyssy on tullut jäädäkseen.  Hyvä.

Onneksi tuli joulu ja joulurauha laskeutui Klamilan ylle.

Tuli kevät, ja Vappuna Uuno sai baskerinsa. Minulla oli kunnia olla kirkonmäellä juhlapuheen pitäjänä. Pääsin jopa kylälehteen asian tiimoilta.

Ja nyt on kesä. Ja tein jopa ensimmäisen kesäretken. Lähdin ihka-oikealle turistimatkalle, bussiretkelle. Enkä ihan mille tahansa retkelle, vaan Kymenlaakson Kylät ry:n järjestämälle bussimatkalle… *rumpumusiikkia*..KLAMILAAN!  Kyllä, minä, Suvi, joka olen kotoisin Klamilasta ja käyn siellä melkein viikoittain, tulin bussiretkelle Klamilaan. Turistina.

Into piukeana odotin matkaa viikkoja ja vihdoin se aamu koitti, kun seison Haminan linja-autoasemalla lauantaiaamuna. Tunnelma oli odottava. Bussi saapui. Matka Museotietä pitkin Mäntlahteen ja Mäntlahden jälkeen Klamilaan alkoi.

Linja-auto oli täynnä. Mitä muutakaan voi odottaa tämän kaltaiselta retkeltä. Matkustajat olivat iloisia ja seikkailunhaluisia. Bussissa ajattelin, että aion kokea tämän avoimin mielin. Turistina.

Kun bussi kääntyi Museotielle ja alkoi matkaoppaan selostus Kuninkaantiestä, tuli juuri se oikea fiilis. Bussi mutkitteli kiemuraista, tuttua tietä pitkin.

Matkan ensimmäinen pysähdys oli Mäntlahdessa kesäkioski Paussilla. Minun on häpeäkseni pakko myöntää, että en ole siinä koskaan pysähtynyt. Olen käynyt siinä joskus pienenä, kun se on ollut kauppa, mutta muuten aina olen ajanut ohi. Aina kiire Klamilaan.

Retkiryhmämme ohjattiin Paussin pihalle ja pyydettiin istumaan. Hieman jännitti, että mitä nyt tapahtuu. Musiikki alkoi soimaan ja naamariasuiset hahmot tanssahtelivat esiin. Aluksi en meinannut tajuta yhtään mitään, olo oli absurdi ja mietin että ”mitä ihmettä täällä teen? Miten täältä pääsee pois?”, mutta lumouduin esityksestä. Kävin miettimään, että voiko mikään olla hienompaa, kuin istua keskellä maaseutua, pienen kioskin takapihalla ja katsoa erikoista ja korkealentoista naamioteatteria. Teatteria, jota ei uskoisi näyteltävän pikkukylässä. Teatteriesityksen jälkeen oli kahvit ja tutustuminen taidenäyttelyyn. Oli maalauksia sekä romutaidetta. Omanlaista, kuten Mäntlahden kylä. Saimme komian lauluesityksen.

Tauon jälkeen siirryimme Mäntlahden murroksen muistomerkille. Siis se uusi muistomerkki ”Mahamäen” yläpuolella.  Mahamäki on se mäki, kun ajaa Haminasta Klamilaan ja ottaa mahanpohjasta kun laskeutuu mäen alas. Ja kyllä, bussi taittui siihen muistomerkin eteen komiasti. Tulimme bussista ulos ja yhtäkkiä metsästä huusi mies ”Näkyykö sotilaita?”. Ei näkynyt, joten tämä mies, rooliopas tuli kertomaan värikkään tarinan, jonka vuoksi Mäntlahdella on kyseinen muistomerkki. En tiedä milloin olisin muistomerkille pysähtynyt, jos en olisi tällä bussimatkalla ollut.

Sitten alkoi se minulle se jännittävin osuus. Mietin koko ajan kanssamatkustajia, että miten he näkevät rakkaan kotikyläni, Klamilan. Opas kertoi Klamilasta faktoja ja tarinoita. Bussi lipui eteenpäin ja saavuimme Klamilan Salelle. Mummukat ulos bussista ja tutustumaan Kylätupa Ronkulin tarjontaan. Uskokaa tai älkää, Hapanvelli myytiin loppuun. Iso bussi Salella sai kylän heräämään. Sana kiiri, ja alkoi liikenne vilkastua (onneksi on töyssy, saa hyvällä syyllä ajaa hiljaa).

Salen jälkeen bussi matkasi Kalasatamaan. Siellä oli meitä matkalaisia odottamassa lohisoppa. Oli muutes hyvää. Satamaan oli järjestetty kirpputori. Myös Huurteiset Uimarit ry tuli esittelemään frisbee-golfia. Minun on pakko myöntää tämäkin, että en ole kyseistä lajia kokeillut. Olen ajatellut, että se on vaan typerää. Mutta nyt, kun pääsin kokeilemaan, joudun syömään sanani. Todellakin menen kokeilemaan uudestaan. Kirpputorilta löysin pari poppanaa edullisesti. Eräs bussimatkustaja osti itselleen moottorisahan.

Bussi nökötti satamassa, turistiryhmä käppäili ympäri satamaa. Henkilöautoliikenne alkoi taas vilkastua, koska sana varmaan kiiri, että Klamilassa on nähty bussi.

Sitten koitti paluumatka. Haikein mielin jätin taas Klamilan taakseni (Kunnes seuraavana päivänä menin sinne taas käymään). Hieno reissu, kokemisen arvoinen, jonka kruunasi vielä bussissa ollut arvonta. Itselleni ei tullut yhtään arpavoittoa, mutta se ei haittaa. Kaikki bussimatkalaiset saivat reissusta muistoksi kärpäslätkän.

Ei mikään turha reissu.

Kyllä meillä on Museotien varrella hienot kylät!

töyssy valmistuu
Baskerin passaus
Naamioteatteri
Kivitaidetta

 

Bussi Salella

 

Romutaidetta

Yksi kommentti artikkeliin ”Klamilassa kuhisee vol.6

  1. No fakta on se, että meidän auton tuo töyssy rikkoi. Tatu inhoaa töyssyjä yli kaiken ja ajaa varoen niihin kuten tähänkin. Etujousi katkesi ja meille tuli siitä kallis paukku. Vieläkin harmittaa.
    Siis varokaa muutkin.

Jätä kommentti