Klamilassa Kuhisee vol.5

Suvi Pousi

Klamilassa Kuhisee vol.5

Terve metsä, terve puut. Terve pikkulinnut, kukat ja kaikki muut…

Se on KESÄ nyt! Pentin baari herännyt kesään. Terassilla ihmisiä. Iloinen puheen pulputus kuuluu, kun baarin ohittaa. Myös sykkivä kesätorikausi alkanut, perjantaiset arvontahetket tuovat taas jännitystä pienen kylän elämään. Poliittisesti kuuma ja kiihkeä Kunnallisvaalikevät saatu päätökseen. Tulokset tuli ja rauha on vihdoin maassa. Ainakin Klamilassa. Tämä suomen lintukoto valmistautuu Juhannukseen.

Klamilassa on kevään aikana nähty julkkiksia. Kylänraitilla kävelivät Mauri Antero Numminen ja Pedro Hietanen. Onnellisia he, ketkä näkivät heidät. Vielä onnellisemmat he, ketkä pääsivät jutustelemaan ja samaan kuvaan. Neva förget!

Uuno Klamin patsaskin sai kirkonmäellä tänäkin vuonna Vappuna baskerin päähänsä. Kyseinen tapahtuma kasvaa vuosi vuodelta. Kyläjuhla, jossa tunnelma kohdillaan. Tänä vuonna juhlapuhujana oli itse kunnanjohtaja. Suosittelen, piipahtamaan, ketkä eivät ko. tapahtumassa vielä ole olleet.

Ja nyt on Juhannus. Keskikesän juhla. Se aika, kun mökkiläiset saapuvat kylälle runsain joukoin. Ajetaan pitkässä letkassa Museotiellä, rajoitusten ja mutkien mukaan. Farmariautojen takakontit pursuaa tavaraa, on makuupussia, ämpäriä, molla-maijaa. Kyllä, museotietä kun ajaa tiiviissä letkassa, on aika tuijotella edessä ajavan paksia. Juhannus on myös sitä aikaa, kun Klamilan Salessa esiintyy ruuhkaa. Eikä kukaan jonottajista ole tuttu. Muistan aikoinaan Juhannuksen, kun kassajono oli melkein ulko-ovelle asti. Jonotusaika oli tunnin. Sitä muistellaan vieläkin. ”Muistatteko Juhannuksen, kun Salen jono oli ovelle asti”. Kuka teistä muistaa?

Eilen, torstaina aloitin juhannuksen vieton, hieman etukäteen. Alkoihan mulla miniloma. Menin pihalle nauttimaan lintujen juhannuskarkeloista, kädessäni huurteinen tölkki ja istahdin puutarhatuolille nautiskelemaan kesäillan rauhasta. RÄKS! Ja sitten olinkin maassa. Tuoli petti alta (se oli vanha, salakavalasti laho tuoli. Istuinlihasten koolla ei ollut mitään merkitystä. seliseli.) Siinä sitten maassa maatessani nauraa rätkätin ja ajattelin, että tässä tämä juhannus tiivistettynä puoleen minuuttiin. Ei hätää. Huurteiselle ei käynyt kuinkaan.

Juhannusaattona suuntaamme mökille Klamilaan Juhannuksen viettoon. Mitä olisi Juhannus ilman omia mökkiperinteitä Häppösessä.

Se mielikuva tässä kirjoittaessa on se, että: ”Ah ihanuutta! Suomenlippu liehuu salossa. Juhannusaattoiltana kokot loimuavat pitkin Klamilan lahtea, haitarimusiikki kaikuu meren pintaa pitkin. Juhannussaunassa vihta viuhuu, pulahdat tutussa rannassa uimassa, raikkaassa merivedessä. Peset hiukset Erittäin Hienolla Suomalaisella sampoolla (sillä sinisellä). Linnut laulaa. Auringonlasku on kesän upein. Suviyö, sen romantiikka. Keskikesän juhla. Ihana Juhannus”.

Tosiasiassa se menee niin, että on kylmä, tuulee ja tihkusadetta. Grillaat vesisateessa Pirkka-pihvejä sormet kohmeessa. Uudet perunat eivät keity kunnossa ja mansikatkin vielä kypsyvät pellolla. Silli unohtui kauppaan. Istut illan sadetta pitämässä pienessä mökissä 8 ihmisen voimin pelaamassa Kiinanshakkia. Villasukat jalassa ja pipo päässä. Kosteus huokuu mökkisienien läpi. Internet ei toimi. Mihinkään et pääse ja itikat syövät yöllä jalat paukamille. Kokkopuut märkinä eikä meinaa syttyä. Se se oikea Juhannus on. Ihanaa!

Kalasatamassa on taas perinteiset tanssit Juhannusaattona. Eiköhän tämäkin asia Juhannuksena mene minullakin tuttua kaavaa.

Päivällä ei tanssijalkaa tanssituta yhtään ja päättäväisenä mökkiverkkarit jalassa raahaan koivunoksia ympäriinsä Juhannusfiiliksissä. Mutta auringon laskiessa, kun musiikin ensi sävelet kaikuvat rannasta, alkaa jalka polkemaan tahtia. Alkaa kesäyön taika. Laulattaa. Peppua keikuttaa. Mitä pidemmälle kellonviisarit tikittää, sitä varmempi mielikuva on, että “Näitä tansseja ei kannata missata!” Sitten alkaa se Juhannuksen vaativin osuus. Millä ihmeellä pääsen piipahtamaan Kalasatamassa? Se on lähellä, mutta niin kaukana? Linnuntietä kilometri, mutta en osaa lentää. Ja venettä en voi ajaa (myönnän, EN OSAA AJAA VENETTÄ). Uimallakaan ei kannata lähteä, koska sitten kastuu. Joten todennäköisesti tepastelen kallionnokassa ja kaihoisasti katselen Kalasatamaan päin. Noh, eiköhän naapurimökin serkkupoika lähde viimenään taas venekuskiksi kunhan vingun tarpeeksi (ja kunhan kevennän lompakkoa tarpeeksi). Innokkaana kohti tansseja. Mahanpohjassa odottava tunne, nyt tapahtuu! Paras Juhannus ikinä.

Tosiasiassa tukka pörrössä menen juomaan yhden oluen. Moikkaan ne samat naamat mitkä aina muulloinkin näen. Kukaan ei hae edes tanssimaan. Ja sitten takaisin mökille. Mutta, tulipahan käytyä. Sitten kiltisti takaisin mökkiterassille (sateen sattuessa sisään) ja katsomaan töllöä. Huomenna on taas uusi päivä.

Nämä on näitä Juhannusperinteitä. Onko teillä sellaisia?

Nauttikaa Kesästä, Juhannuksesta ja mikä tärkeintä – pysykää pinnalla!

6 kk päästä on joulu!

 

-Suvi

Siellä se Kalasatama on..
Siellä se Kalasatama on..

Jätä kommentti