Dna-tutkimus perinteisen sukututkimuksen apuna

Marko Haikonen

Sukututkimusta osa 1:
Dna-tutkimus perinteisen sukututkimuksen apuna

Klami-sukua on tutkittu jo 1920-luvulla, jolloin Evald Klami ja Julius Klami aloittivat sukutaulujen tekemisen. Näin kertoi äskettäin suvun patriarkka Veli O. Klami, Evald Klamin poika.

Sukutaulut valmistuivat vuonna 1955 ja ne julkaistiin ensimmäisessä sukukirjassa vuonna 1968. Sen jälkeen sukutauluja on päivitetty säännöllisesti ja nyt ne ovat luettavissa myös sukuyhdistyksen verkkosivuilta.

Klami-suvussa ei siis näyttäisi olevan paljon tutkittavaa. Totuus on kuitenkin toinen. Perinteinen sukututkimus on keskittynyt isälinjan selvittämiseen, jolloin monet kiinnostavat sukuhaarat ovat jääneet sukutaulujen ja sukupuun ulkopuolelle. Todellisuudessa Klamit kytkeytyvät montaa eri reittiä alueen muihin sukuihin, varsinkin jos päästään kirkonkirjojen antamaa tietoa pidemmälle.

Edes isälinja ei ole loppuun tutkittu, sillä suvun kantaisästä Heikistä emme tiedä muuta kuin hänen vuonna 1698 kuolleen Yrjö-poikansa.

Perinteisen sukututkimuksen, joka tutkii kirjallisia lähteitä, avuksi on tullut dna-sukututkimus. Itse tutustuin siihen, kun ostin itselleni 50-vuotislahjaksi vajaa neljä vuotta sitten dna-testin. Sen jälkeen olen yrittänyt uppoutua dna-tutkimuksen kiehtovaan maailmaan, jonka perusteet on helppo omaksua, mutta jonka syvempi ymmärtäminen menee minulta edelleen osin yli hilseen.

Haasteista huolimatta olen teettänyt itsestäni lisätestejä, ja houkutellut isäni ja vaimoni testattavaksi — toki myös suvun patriarkka oli tutkittava. Dna-tulosten ymmärtämistä on helpottanut, että suomalaiset alan harrastajat keskustelevat aiheesta ahkerasti Suomi DNA-projektin Facebook-sivuilla — kannattaakin liittyä tähän projektiin.

DNA-testin avulla on mahdollisuus löytää sukulaisia, joita kirkonkirjat ja muut kirjalliset lähteet eivät pysty kertomaan. Dna-testi ei kuitenkaan ole mikään taikasauva: se hyödyttää eniten, jos suvusta löytyy perinteisellä tavalla tutkittua tietoa.

Omien testitulosten lisäksi testaaja saa tiedon niistä testin tehneistä henkilöistä, jotka ovat jollakin tavalla sukua hänelle. Tulos ei kuitenkaan yleensä anna tarkkaa tietoa yhteisestä sukulaisesta tai miltä ajalta sukulaisuus on peräisin: siksi parhaaseen tulokseen päästään, jos tiedetään minkä nimisiä esi-isät ovat olleet ja missä he ovat asuneet. Testitulosten yhteyteen onkin mahdollista laittaa oma sukupuunsa.

Testin hyöty ei ole ainoastaan uusien sukulaisten löytyminen. Lähes yhtä kiinnostavaa on selvittää, miten esi-isät ja -äidit ovat joskus Suomeen tulleet ja maassa liikkuneet. Kun dna-testin tehneiden henkilöiden määrä tulevaisuudessa lisääntyy, saamme dna-testistämme yhä enemmän tietoa. Tätä tutkitaan erityisesti verkkoryhmissä, jota ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn alueeseen kuten vaikkapa Karjalaan.

Dna-testiä ei voi ostaa Suomesta, vaan sen tilataan netistä Yhdysvalloissa toimivalta yritykseltä, Family Tree DNA:lta (FTDNA). Se toimittaa tilaajalle näytteenottoon tarvittavat yksikertaiset välineet: näyte rapsutetaan tikulla posken sisältä ja toimitetaan näytepullossa FTDNA:lle. Parin kuukauden kuluttua tulokset ilmestyvät verkkosivulle, josta löytyvät myös tiedot niistä henkilöistä, jotka ovat jollakin tavalla sukua testin tekijälle.

Uusia sukulaisia voi ilmestyä sitä mukaan, kun uudet henkilöt tekevät testin. Tällä hetkellä dna-testin on tehnyt jo noin 7 000 suomalaista. Testin kautta löytyvät sukulaiset eivät ole vain suomalaisia, sillä maailmalla testattujen määrä alkaa lähestyä miljoonaa.

Palaan aiheeseen vielä ainakin yhdessä blogissa lähitulevaisuudessa.

Lisätietoa dna-sukututkimuksesta:

www.kurrinsuku.net

www.familytreedna/groups/finland

Suomi DNA-projekti (Facebookin suljettu ryhmä lähinnä testin tehneille)

 

Eerikin Martan Jyrkin Marko

 

Jätä kommentti