Klamilassa kuhisee vol.3

Suvi Pousi

Klamilassa kuhisee vol.3

Kesä ja muutoksen tuulet..

Kuten muualla maailmassa, niin myös Klamilassa koko ajan sattuu ja tapahtuu. Hyvä, että tässä muutosten pyörässä ehtii pysyä mukana. Kesätorin uudet myyntikopit (sähköllä tietenkin), kaupan remontti, kirkon uusi ramppi, uusi uimaranta. Mutta nyt, nyt on tapahtunut sellaista, mitä en minäkään olisi uskonut, ellen olisi omin silmin nähnyt ja käynyt paikan päällä kokeilemassa.

Tämän kesän, ja varmaan seuraavan viiden vuoden suurin puheenaihe kylällä on seuraavanlainen:

Kyllä, Baari Kujansuussa on uuden terassikalusteet. Luitte oikein, terassikalusteet on uusittu. Ei hätää, rauhoittukoon sykkeenne, hengittäkää, kyllä siellä vanhojakin kalusteita on jäljellä, muutamia, vanhoja aikoja kunnioittaen. Mutta päähuomion Kujansuun terassilla vievät nämä uudet, puiset, ruskeat kalusteet.

En tiedä, miten tämä asia tulee vaikuttamaan klamilalaisten arkeen? Luulen, että se on herättänyt keskustelua, niin puolesta kuin vastaan. Tuleeko kansanliike ”PRO Värijakkarat Takaisin”, vai otetaanko muutos vastaan positiivisin mielin ja nautitaan siitä, että on tukevat penkit pyllyjen alla?

Mutta ajatelkaa, tasainen pöytä pullon tai kahvikupin alla. Ei tarvitse pelätä, että vahinkotönäisy pöytään kaataa kaikki astiat. Vai miten on, kaipaavatko ihmiset sittenkin jännitystä takaisin kiikkerien jakkaroiden muodossa?

En ole baarin omistajalta vielä kysynyt, ovatko ihmiset käyneet kuin paljon kurkkimassa uudistetulle terassille. Onko portin pieleen tuotu kukkasia ja kynttilöitä vanhojen kalusteiden muistoa kunnioittamaan? Onko salaa otettu valokuvia uusista kalusteita? Kumpaa tyyliä asiakkaat suosivat? Täyttyykö ensimmäisenä uudet kalusteet, vai suositaanko vanhaa? Luulen, että tämä asia tulee jakamaan mielipiteitä vielä pitkään.

Itse olen yllättynyt tästä asiasta, se tapahtui niin äkkiä, niin huomaamatta. Ehkä kuitenkin parempi näin. Ei tarvinnut kärsiä luopumisen tuskaa. Kangistua vanhaan ja samalla sulkea mieli uudelta. Kyllä, kävin koeistumassa uudet kalusteet. On hyvät. Tukevat. Ja siinä pääsee vieruskaverikin ihan viereen. Voin jo mielessäni kuvitella nuorten, ja miksei vanhempienkin lempiväisten salaiset kosketukset, vaivihkaiset hipaisut pöydän alla, salassa katseilta. Rakkautta.

Olen avoin muutoksille, mutta samalla mieli on haikea, siksi runosuoneni pulppusi näin heinäkuun illassa seuraavan:

Oodi vanhoille kalusteille

Siitä tiesi että kesä tullut on,

kun baarin terassilla näki tutun väriloiston

Ei ollut väliä sen,

oliko jakkara sininen, vihreä vai punainen,

Oli hyllyvä pylly tai tiukka peppu,

hyvin mahtui istumaan joka heppu.

 

Ymmärrän kuitenkin ratkaisun tään,

tulittehan jo eläkeikään.

Pääsitte terasseille autuaammille,

annoitte kohteliaasti tilaa nuoremmille,

Kuulkaa pyyntöni hiljainen tää,

toivottavasti teidät vielä joskus nään.

Käykäähän tunnelmoimassa ja nauttimassa uusista tuulista.

Uusi, tukeva pöytä. Ja mahtuu jos jonkinmoista tavaraa.
Uusi, tukeva pöytä. Ja mahtuu jos jonkinmoista tavaraa.

Projekti – Konkeli

Olen jo aikaisemmin blogissani hehkuttanut Klamilan kesätoria ja sen ihmeellisyyttä. Kun jokainen perjantai siellä on yhtä jännitystä ja seikkailua! Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Kävin Klamilan kesätorin avajaisissa. No kävipä siinä jännittävää arvontaa odotellessani sitten niin, että haastellessa tuli hommattua itselleni mahtava menopeli (hintaa en kerro, oli hyvä diili).

Kaunis, sulavalinjainen, tyylillä kulunut, ajan patinoima polkupyörä. Klamilalaisittain sanottuna konkeli. Väri on kuin auringonlasku Klamilanlahdella elokuun iltoina, rikottu oranssi, jossa häivähdys ruosteenruskeaa. Suoraan 80-90 -luvun kulta-ajalta. Nopsa. Siinä on leveä satula jousituksineen (Ihme juttu, ikää kun tulee, paikat levenee, tarvii kunnon istumapinta-alaa). Kilikellokin toimii, tosin satunnaisesti ”Klik-klik-riks-riks-kling”. Ei vaihteita. Meno on tasaista. Uudet kumit joutui ostamaan ja vaihtamaan, mutta se oli pieni vaiva se.

Nyt on kumit vaihdettu, pyörä pesty ja ketjut öljytty. Nyt kulkee. Nitisee ja natisee. Ostin jopa pyörän eteen korin, kun halvalla löysin Kanuunasta.

Nyt, vaikka pyörä kulkee nitisten ja natisten, huomaan miettiväni, että tarvitsisi vielä loppusilaus. Helmasuoja. Tiijättekö,siis sen, mikä on takarenkaan suojana, ettei hameen helmat mene väliin. Eipä sillä, että käyttäisin mekkoja paljon, mutta se vaan kuuluu tähän. Ja kuka tietää, voihan olla niin, että innostun mekkoja käyttämään. kiitos pyörän. Haluaisin semmosen sateenkaaren väreillä. Kuka haluaa virkata?

Mietin myös maalatako pyörä vai ei? Toisaalta se olisi kiva kultaisena, mutta, raattiiko sittenkään? Onko original sittenkin parempi. Kertokaa mielipiteennne kommentteihin. Mitä te tekisitte? Enemmistö voittaa.

Ehkä joku päivä innostun ja poljen konkelilla täältä Haminasta Klamilaan. Sittenpähän näette. ja kuulette. Klonk – klonk – nits- naks. Ja helemat paukkuu!

Mutta ei kovin myöhään syksyllä. Pyörässä ei meinaan ole lamppua.

Klik-klak-nitin-natin-klik-klik
Klik-klak-nitin-natin-klik-klik

-Suvi  (Tanelin Evaldin Eskon Sirkka-Liisan Suvi)

Jätä kommentti